Puutarha

Updated: Mar 20


Helmi -ja Maaliskuussa on aika esikylvää siemenet.

En ole vielä päättänyt, mitä kasvatan puutarhassa tänä vuonna. Viime vuonna laitoin muutamia niin sanottuja “helppoja kasveja”. Kesäkurpitsaa, jonka taimista saimme satoa läpi koko kesän. Loppukesästä annoimme kurpitsoja naapureille. Sekä Annabella ja Siikli perunaa, ja yrttejä. Ahomansikka, Mansikka Fragaria “Alaskan pioneeri”, ja Raparperi olivat jo aikaisemman asukkaan istuttamia monivuotisia kasveja, jotka nousivat maasta kesän alussa. Koska viime kesä oli meidän ensimmäinen kesämme maalla päätin, että aluksi katselen ja seurailen kasvimaata: Minkälainen maaperä on, mitä mullasta nousee ja keitä “kavereita” kasvimaa houkuttelee, ennen kuin rupean täyttämään maata erilaisilla huolenpitoa vaativilla kasveilla. Istutin myös vain muutamia kukkia, joista menestynein oli auringonkukka. Talon etupuolella on isohko perenna, jossa näytti kasvavan jotain. Päätin, että en koske siihenkään, ja annan auringon ja lämmön näyttää mitä maasta nousee. Ainakin upea Saksankurjenmiekka Iris Germanica. Valtavan tuuhea Pioni, ehkä Kiinanpioni, joka kuuluu jalopioneihin. Kutsutaan myös nimellä Mummolanpioni. Malva, mahdollisesti Myskimalva Malva moschata, sekä päivänkakkara eli ahopäivänkakkara. Puutarha on jännä paikka. Tuoksuihin, ääniin ja tekstuureihin liittyy vahvasti muistoja lapsuudesta ja mummolasta. Kuolleet päästäiset, joille pidettiin hautajaisia, sekä linnut jotka sotkeutuivat mansikkaverkkoihin —nokka auki ja silmät lasittuneina. Hikipisarat valuivat kainaloista ja kädet hikosivat, kun yritin hellästi irottaa sätkivän linnun. Tänä kesänä en laita mansikkaverkkoa. Happaman raparperin tuoksu. Samettisen pehmeät, mutta sitkeät herneet, joiden kuoria rouskuteltiin ja imeskeltiin, ja jotka tarttuivat hampaiden väliin. Vadelmien ja mansikoiden makea tuoksu. Surisevat kärpäset ja ampiaiset. Illan viiletessä esiin inisevät hyttyset. Paljon loppumista ja alkamista.

Kasvamista ja kuolemista. Huolenpitoa. Iloa. Puutarhassa pitää olla kärsivällinen, kaikki tapahtuu ajallaan. Minä olen vain sivustakatsojana, kun luonto hoitaa. Autan parhaani mukaan: kastelen, kitken ja lannoitan. Kerään satoa ja valmistamme siitä ruokaa. Eniten kuitenkin saan iloa siitä, kun nuput puhkeavat kukkaan ja pienestä kurpitsan alusta kasvaa iso ja kypsä vihannes. Koen olevani osallisena, tunnen ylpeyttä.



“Keräämme taas mansikoita Mummin puutarhassa. Meillä on yhteinen ämpäri joka täyttyy hyvää vauhtia. Kyykin mansikoiden lomassa, ja etsin katseellani punaisia mollukoita. “Hei, se on Mummin varvas!” Pikkusisko, oli tarttunut Mummin pottuvarpaasta jossa oli kirkkaan punaiseksi maalattu kynsi.”



- Noora



4 views